Pages Navigation Menu

Blogi

SAy:n blogi-sivulla julkaistaan akvarellimaalaukseen, -taiteeseen ja yhdistyksen toimintaan liittyviä ideoita, kirjoituksia ja vinkkejä.

 

 


Julkaistu 29.5.2021 / kirjoittajana Pertti Lassila

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Story older than the stone” -teoksen maalaustekniikasta

 

Vuosinäyttelyssä esillä olevassa työssäni ”Story older than the stone” (2021) käyttämäni tekniikka on herättänyt kysymyksiä, joihin yritän tässä vastata parhaani mukaan. Työ lähti oikeastaan liikkeelle värikokeiluna – olin ostanut Bloodstone-tuubin (Daniel Smith) ja kokeilin eri tapoja hyödyntää värin voimakasta granulaatiota. Pidän kovasti voimakkaan sinisen ja hyvin tummien ”punaruskeiden”, kuten hematiitti, kombinaatioista. Tässä työssä sekoitin tuubista pursotettua väriä hieman laimennettuna kupissa muiden saman valmistajan voimakkaasti granuloivien pigmenttien kanssa, kyseessä oli todennäköisesti ja pääasiassa sekoitus Bloodstone + Lunar Blue tai Blue Apatite Genuine. Paperi (Sennelier Rough Grain) oli vaakatasolla ja kuiva, mutta kostutin yhden kiven kerrallaan ja pudotin märälle alueelle pipetillä väriseosta. Sen jälkeen kallistin paperia, välillä voimakkaasti, välillä varovaisemmin, jotta pigmenttiseos pääsi vaeltamaan paperilla (kostutetun kiven rajoissa tietenkin). Mineraaleista jauhetun pigmentin pienet rakeet jäävät karkean paperin koloihin. Kun pigmentti oli ”vaeltanut” tarpeeksi (ylhäältä alas kohti varjoja), pysäytin ”prosessin” hiustenkuivaajalla – lopullinen jälki on aina pieni yllätys! Pyrin aina jättämään vaaleat kohdat maalaamatta mutta kyseisiä pigmenttejä on varsin helppo poistaa, kun työ on kokonaan kuivunut. Kivien tummat välit on maalattu pensselillä, käyttäen Bloodstone + Neutral Tint -sekoitusta.

 

Tekstin on kirjoittanut Pertti Lassila.

 


Julkaistu 31.3.2021 / kirjoittajana Anni Kuula

 

 

Millä välineillä akvarellimaalauksen alkuun?

 

Kursseille ilmoittautuessaan, aloittaessaan akvarellimaalauksen uutena harrastuksena tai vaikka reissuun lähtiessään saattaa tulla mieleen, että millä välineistöllä pärjään. Tarvitsenko kaikki eri hiekan sävyt, erikoisaineet ja siveltimet jokaista ruusun terälehden yksityiskohtaa varten?

Kuvataiteilija ja taideopettaja Arto Korhonen kertoo, että usein pitkälle pääsee jo kahdella siveltimellä, joista toinen on leveähkö, profiililtaan neliömäinen laveeraussivellin suuria pintoja varten. Toisen puolestaan on hyvä olla melko suuri kärkisivellin, jonka paksuus yltää tekemään ronskia isoa jälkeä, mutta kärki ohenee hyvin teräväksi tarkkaa työskentelyä varten.

Väreiksi riittää kaksi sävyä kustakin kolmesta niin sanotusta pääväristä: punaisesta, sinisestä ja keltaisesta. Näitä sekoittelemalla maalari saa käyttöönsä laajan spektrin muita värejä, eikä tarvitse raahata mukanaan hirveää määrää eri nappeja ja putkiloita.

Hyvä ja tukeva, vähintään 300-grammainen akvarellipaperi on tarpeen, ja sen tunnistaa esimerkiksi merkinnästä 300 g/m2 . Tämä tukevuus kestää jo aika hyvin runsastakin vedenkäyttöä ja työstämistä.

 

Tekstin on kirjoittanut Anni Kuula perustuen Arto Korhosen Järvenpään akvarellikurssin välineohjeistukseen.

 


Julkaistu 19.11.2020 / kirjoittajana Olof Qvickström

 

Opas: ”Digikuva kotikonstein jyrytykseen”

 

  • Lähtökohtana on lisääntynyt sähköisillä digikuvilla tehtävä jyrytys
  • Tässä oppaassa käsitellään vain kännykkäkameralla kuvaamista ja jälkikäsittelyä
  • Esityksen kuvat ovat kuvattu puhelimen kameralla
  • Opastavat kuvat ja opas ovat editoitu tabletilla
  • Kaikki tässä esille tulevat sovellukset ovat kameran sovelluksia tai ladattavia ilmaisversioita

 

Tarkoituksena on antaa kuvausvinkkejä kotiolosuhteisiin. Jos käytät maalaustesi kuvaamiseen jalustaa, järjestelmäkameraa, studiovalaistusta ja ottamiesi RAW-kuvien jälkikäsittelyyn PhotoShop tms ohjelmaa niin luulen, että tästä oppaasta ei ole sinulle paljoakaan iloa. Mutta mennään itse asiaan.

 

Tutustu kännykkäkameraasi

Saadakseen jyrytykseen hyvän, toisin sanoen maalaukselle oikeutta tekevän digitaalisen teoskuvan kannattaa tutustua puhelimensa kameraan ja sen ominaisuuksiin. Tämä vaihtelee puhelinmerkeittäin. Helppo tapa aloittaa on ”googlata” => Hakusanakenttään oman kännykän merkki ja ”kameran asetukset”. Näin pääsee hyvään alkuun.

Maalauksesta kuvan ottaminen vaatii hieman teknisiä taitoja. Kannattaa siis tutustua kamerapuhelimeensa, puhelinkameraansa eli kännykkäkameraansa kaikessa rauhassa tekemällä kokeiluja.

 

Hanki hyvälaatuinen ja riittävän ”tehokas” valaisin

Hienoa jos sinulla on jo mukava valaisin maalatessasi. Parhaassa tapauksessa kaksi niin saat lähes varjottoman pinnan. Tavallinen varrellinen pöytävalaisin on riittävä.

 

Tukeva pöytä korvaa kamerajalustan

Todennäköisesti sinulla on tukeva pöytä. Alla olevassa kuvassa on käytetty ruokapöytää. Kuvattava maalaus on arkin kokoinen 56×76. Etäisyys pöydän pinnalta maalaukseen on noin 80cm. Etäisyyttä voi kasvattaa asettamalla kännykkäkameran ”alle” kirjoja tai lähentää laittamalla maalauksen alle koroketta.

Tärkeintä on kameran ja maalauksen vakautus. Kuvausetäisyydellä on merkitystä, jotta ei tarvitse rajata kännykkäkameralla ”zoomaillen” maalausta. Oikea etäisyys takaa helpoiten riittävän rajausmarginaalin ja optimoi kännykkäkameran toiminnan. Siis jos maalaus on esimerkiksi puoli-arkki niin silloin kannattaa maalausta korottaa lähemmäs kännykkää. Tässäkin kokeilemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen. Kännykän voi teipata pöytään kiinni, jos pelkää sen putoavan tai tärähtävän. Pääasia on, että kännykän objektiivi on kunnolla pöydän reunan ulkopuolella

Kännykkäkameran asetukset

Kännykkäkameran asetukset on hyvä tarkistaa ennen kuvaamista. Nämä tietysti vaihtelevat merkkikohtaisesti. Tallennusmuodoksi kuvan jakamisen ja muunkin käytön osalta on hyvä valita JPEG. Usein tämä onkin jo esiasetettuna.

JPEG (lyhenne sanoista Joint Photographic Experts Group) on häviöllistä pakkausta käyttävä bittikarttagrafiikan tallennusformaatti. https://fi.wikipedia.org/wiki/JPEG.

Digikuvan rajaus ja kuvan ottaminen

Raakarajaus tehdään käyttäen apuna kameran ruudukkoa ja vaakakohdistinta (jos löytyvät kamerasta). Tarkennus ja valotusaika hoituvat poikkeuksetta automaattisesti näpäyttämällä ”etsintä” keskeltä. Jos on epävarma laukaisun suhteen useimmissa kännykkäkameroissa on ns vitkalaukaisin, jolla voi varmistaa tärähtämättömän kuvan. Ja kun kaikki on kohdallaan ”näps”! Digikuva tallentuu kännykän kuviin, kamerarullaan, galleriaan tai johonkin digitaaliseen pilvipalveluun.

 

Digitaalisen teoskuvan viimeistely ja tallennus

Lähtökohtana on, että digikuva vastaa mahdollisimman hyvin maalausta. Värisävyt (värilämpö) ja valöörit (kontrasti vaaleat ja tummat) pitäisi olla niin lähellä kuin mahdollista alkuperäistä. Käyttämällä päivänvalolamppua edellä mainitut ominaisuudet ovat yleensä kunnossa. Jyrytykseen lähetettävä digikuvan rajaus on tärkeä. Koko maalaus on oltava näkyvissä digikuvassa. Rajauksen voi tehdä heti kuvan oton jälkeen tai tämän jälkeen muokkausohjelmalla. Nämä vaihtelevat puhelinmerkin mukaan ja toimivat hyvin. Jälkikäsittelyyn on useita hyviä sovelluksia (appeja). Sovelluksen voi ladata puhelimeensa käyttäen sovelluskauppaa (App Store).

Jos kuva ei tarvitse muuta käsittelyä kuin rajauksen tallenna digikuva. Jos käytät jälkikäsittelyyn muuta kuin kännykkäkameran omaa muokkausohjelmaa on tallennettaesssa valittavissa tallettavan digikuvan formaatti (jpeg) ja koko (laatu). Tässä kannattaa valita jyrytyksessä vaadittava koko (usein 1-3 Mt).

 

Jyrytykseen lähetetyn digikuvan tunnistettavuus

Jyrytykseen lähettävä digitaalinen teoskuva on yleensä oltava ilman tunnistettavia nimimerkkejä tai muuta nimiöintiä. Alla digitaalinen tapa poistaa nimiöinti.

 

Digikuvan lähettäminen jyrytykseen

Viimeinen vaihe on siis digitaalisen teoskuvan lähettäminen jyrytykseen. Näyttelykutsussa on kaikki vaadittava tieto digitaalisen teoskuvan laatuvaatimuksista ja muista tiedoista (teoksen nimi, koko jne) Jyryttäjä tekee päätöksensä lähetetyn kuvan perusteella ja on oman etusi mukaista pyrkiä mahdollisimman laadukkaaseen digitaaliseen teoskuvaan. Digitaalinen teoskuva on syytä nimetä selkeästi. Anna kuvalle teoksen nimi ja valmistumisvuosi esim KELTANOKAT 2020.jpg.

Lähetät digikuvan jyrytykseen sähköpostilla. Hae digikuva kännykän kuvista tai muusta tallennuspaikasta ja lisää se liitetiedostoksi. Ennen kuin lähetät sähköpostin tarkista tiedoston koko!

Hyödyllistä tietoa: http://www.kuvakenno.fi/digikuvaus/resoluutio.html

 

Mitä pienempi tiedostokoko sitä enemmän jyryttäjällä tietokoneensa ääressä haastetta!

Ja lopuksi. Jos tiedoston koolla on väliä niin sitä on myös kuvauksessa käytetyn lampun värilämpötilalla

 

Lisää tietoa valosta löytyy esimerkiksi https://lampputieto.fi/lampun-valinta/. Valosta ja valaistuksesta perusteellisesti tietoa ja linkkejä osoitteesta https://valosto.com/.

Toivon, että näistä vinkeistä ja linkeistä on hyötyä. Parhaiten homman ottaa haltuun tekemällä kuvaamisesta rutiinin. Aina kun olet saanut maalauksesi ”valmiiksi” kuvaa, muokkaa, tallenna ja nimeä se.

 

Ystävällisesti Olof

 

Opas:”Digikuva kotikonstein jyrytykseen” on syntynyt SAy:n syyskokouksen 2020 yhteydessä. Teksti ja kuvat: Olof Qvickström.

 


 

Facebook